Varhaiskasvattajalta vaaditaan tarkkoja tuntosarvia

Varhaiskasvattaja Jenni Heinon kesäinen työpäivä on alkanut seitsemältä Päiväkoti Tilkkutäkin kodikkaassa keittiössä. Vanha puutalo Uudenkaupungin keskustassa on silloin vielä hiljainen.

Ensimmäisenä työpaikalle tulevan aamuvuorolaisen hommiin kuuluu aamupuuron tai -vellin laittaminen tulille.

Kun lapset saapuvat, puutalo ja sen vehreä piha heräävät elämään.

Meno ja meininki jatkuu siihen asti, kun jokainen lapsi on haettu kotiin viimeistään viiteen mennessä.

Jenni tuntee olevansa omalla alallaan, mutta varhaiskasvattajan työ ei ollut hänelle lapsuuden toiveammatti.

Urapolku nykyiseen ammattiin kulki monien vaiheiden ja opintojen kautta.

− En miettinyt koskaan lapsena, mikä minusta tulee isona.

Nyt hän ajattelee, että varhaiskasvattajan työ on hänelle luonteva ala, sillä hän on aina tullut hyvin toimeen lasten kanssa.

− Teinityttönä hoidin usein sukulaisten ja tuttujen lapsia.

Varhaiskasvattajalta vaaditaan hänen mukaansa tarkkoja tuntosarvia. Eikä riitä, että tuntosarvia on vain yhdet, vaan niitä on oltavia monia.

− Lasten kanssa tilanteet muuttuvat nopeasti ja niihin on reagoitava heti, hän sanoo.

Hän muistuttaa, että varhaiskasvatuksen lastenhoitajan arki on paljon muutakin kuin perushoitoa. Hän tukee lasta arjen taidoissa ja kehittymisessä sekä tukee perheiden kasvatustyötä.

− Muistelen lämmöllä omia päiväkodin tätejä lapsuudestani. He olivat ihania ja turvallisia aikuisia. Sellaisena toivon Tilkkutäkin lasten muistavan aikanaan meitäkin.

Päiväkodin arkeen kuuluu toimintatuokioita, leikkimistä sekä keskusteluja lasten ja heidän vanhempiensa kanssa.

− Yhteys vanhempiin on todella tärkeää, hän painottaa.

Kun lapsi lähtee kotiin, Jenni kertoo vanhemmalle, miten lapsen päivä on mennyt.

− Aina ei ole mitään ihmeellistä kerrottavaa. Joskus se voi olla vaikka, mitä lapsi on syönyt tai mitkä leikit ovat olleet mieluisia.

Päivät ovat erilaisia, mutta niitä rytmittävät rutiinit. Se on Jennille mieleen, sillä hän sanoo pitävänsä niistä.

Säännölliset ruokailut ovat yksi työpaikan hyvistä puolista.

− Tässä työssä saa syödä terveellisesti.

Jenni on opiskellut Porin ammattikorkeakoulussa sosionomiksi. Sitä ennen hän ehti työskennellä kouluavustajana.

Ovet ammattikorkeakouluun avautuivat vasta kolmannella hakukerralla, kun hän sai ystävältään vinkin hyödyntää välivuosina hankkimaansa perhepäivähoitajan pätevyyttä.

− Pääsin haastatteluun, sain opiskelupaikan ja valmistuin erityisryhmien ohjaajaksi, jota työtä en tosin ole päivääkään tehnyt, hän kertoo.

Jennin työura sai vauhdikkaan alun, kun hän päätti perustaa ystävänsä kanssa yksityisen ryhmäperhepäiväkodin Uuteenkaupunkiin.

− Sepänkadun ryhmis toimi yhdeksän vuotta, hän kertoo.

Yrittäjävanhempien lapsi ei epäröinyt yrittäjäksi ryhtymistä ja hän muistelee edelleen tuota aikaa kiitollisin mielin.

Yrittäjävuosina Päiväkoti Tilkkutäkki ja sen väki tulivat hänelle tutuksi niin työn kuin Minea-tyttärenkin kautta. Jennin nyt jo kouluikäinen esikoinen oli siellä hoidossa.

Jenni pohti yrittäjyydestä luopumista, mutta päätös tuntui vaikealta. Ratkaisu helpottui, kun Tilkkutäkin johtaja Marika Heino tarjosi hänelle lastenhoitajan paikkaa.

− Vastausta ei tarvinnut kauan miettiä.

Puolitoista vuotta sitten Jenni sai toisen lapsensa. Manu-poika on nyt isosiskonsa tavoin päivähoidossa Tilkkutäkissä.

Alussa Jenniä hieman jännitti, miten uusi tilanne vaikuttaa hänen työhönsä, mutta arki on sujunut hyvin.

Jennin mielestä hänen työssään parasta ovat mahtavat lapset ja työyhteisö.

Tilkkutäkin porukkaan kuuluu noin 30 lasta ja kuusi aikuista.

− Lapset saavat kasvaa täällä omana itsenään ja sama pätee meihin aikuisiinkin. Työyhteisömme on hitsautunut niin hyvin yhteen, että luemme jo toistemme ajatuksiakin, hän nauraa.

Luottamus on Jennin mukaan kaiken perusta niin työyhteisössä kuin myös suhteessa vanhempiin.

Omilta vanhemmiltaan hän on oppinut, että työt pitää aina tehdä niin hyvin kuin mahdollista.

− Varhaiskasvattajalla on suuri vastuu, kun vanhemmat antavat joka aamu hoitoon meille rakkaimmat aarteensa.

Jenni on päivittänyt omaa osaamistaan viime vuosina Turun yliopiston opettajankoulutuslaitoksessa Raumalla. Suunnitelmissa on hankkia varhaiskasvatuksen opettajan pätevyys.

− Tärkeintä opiskelussa on minulle ollut imeä uusia asioita, joita olen ottanut käyttöön omalla työpaikallani. Erityisesti olen pitänyt musiikin ja kirjallisuuden opiskelusta.

Ukipoliksen TYÖNtekijöitä juttusarjassa esitellään erilaisia ammatteja ja urapolkuja.

Sarjan tuottaa Uusi ura Vakka-Suomessa -hanke.